NetPaper - Rauma - 5.9.2014

<body> <div style="width: 500px;"> <h1>Rauma - 5.9.2014 s. 15</h1> <p> </p> <h2>Vangit siirrettiin risteilijä Augsburgiin ja vietiin Danzigiin, nykyiseen Puolan Gdanskiin.</h2> <p> Uleåborg pysäytettiin ja miehistö ja matkustajat, yhteensä noin 55 henkeä, siirrettiin torpedoveneeseen. Saksalaiset aikoivat ensin hinata Uleåborgin lasteineen Saksaan, mutta samassa saatiin radioviesti, joka varoitti venäläisestä laivasto-osastosta Ahvenanmerellä. Alusta ei voitu kaapata mukaan. Torpedoveneen kolmen ja puolen tuuman tykillä ammuttiin Uleåborgin vesirajaan ja alus tuleen parillakymmenellä kranaatilla. V-25:n poistuessa Uleåborg jäi palavana uppoamaan tyyneen mereen. Vangit siirrettiin risteilijä Augsburgiin ja vietiin Danzigiin, nykyiseen Puolan Gdanskiin. Siellä matkustajat neljää lukuun ottamatta vapautettiin jo seuraavana päivänä. Loput, miehistö mukaan lukien, vapautettiin viikon kuluttua. Oleellista oli, ettei suomalaisilla ollut asevelvollisuutta Venäjän keisarikunnan armeijassa ensimmäisen maailmansodan aikana. Vain kapteeni Stenbock reservin luutnanttina jäi vankeuteen. Åhus ja s/s Drott. Tämä olikin upotussodan murheellisin jakso - kymmeniä ihmishenkiä menetettiin. Loppukesästä 1916 alkaen käytäntönä oli, että saksalainen sukellusvene päivysti Rauman laivaväylän edustalla ja pysäytti kohdalle tulleet laivat. Jos laivassa oli kiellettyjä sotatarvikkeita tai ylipäätään Venäjän sotaponnistuksia tukevaa lastia, alus upotettiin tykkitulella tai räjäyttämällä. Miehistölle annettiin kuitenkin aikaa siirtyä pelastusveneeseen ja heidät päästettiin soutamaan Raumalle. Tämä oli melkoinen kontrasti Euroopassa käynnistymässä olleen asemasodan ”lihamyllylle”– Verdun, Somme, Ypres, Gallipoli – kaikkiaan 15 miljoonan ihmisen tappamiselle. Ihmishenkiä menetettiin matkustajaja rahtilaivoista enää s/s Friggalla, joka ajoi miinaan joulukuussa 1916. Venäläiset menettivät miinoihin vielä marraskuussa 1917 torpedovene Bditelnyin ja viitisenkymmentä miehistön jäsentä Outoorin luona. Laivan mukana meni myös kaksi Pirskerin luotsia. Samaan miinoitteeseen tuhoutui vielä puisia raivausveneitä.<br /> <br /> </p> <h2>Jopa huolenpitoa väestä</h2> <p> Uleåborgin pysäytettyään saksalaiset totesivat joidenkin matkustajien nostaneen matkatunnelmaa jo useammalla lasillisella. Patisteltaessa väkeä torpedoveneeseen ilmeni, että yksi oli jo niin juovuksissa, ettei hän kyennyt kävelemään yli sillaksi asetettua lankonkia, joten saksalaiset kantoivat hänet torpedoveneeseen. Jälkeenpäin amerikansuomalainen, kotiinsa matkalla ollut mies myönsi hänelle ennenkin ”liikutetussa tilassa” sattuneen kaikenlaista, mutta tämä nyt oli aivan tavatonta: Hän lähtee matkaan suomalaisella matkustajalaivalla ja herää saksalaisessa sotalaivassa. Humaaniin menettelyyn vaikutti varmaankin monta eri syytä. Saksalaiset eivät varsinaisesti pitäneet suomalaisia tai ruotsalaisia merimiehiä vihollisinaan ja sukellusveneet saivat toimia rauhassa ilman hyökkäyksen uhkan aiheuttamaa kiirettä. Matkustajissa oli puolueettomien maiden kansalaisia ja upottamisperusteet Uleåborgin osalta olivat kyseenalaiset, kuten kapteeni syystä protestoikin. Laivojen päällystössä saattoi olla toisilleen tuttuja rauhanajalta. Näin oli myös Uleåborgin upotuksessa. Saksalaisalusten sotaluotsina toimi Hugo Laudon, joka tunsi Uleåborgin kapteenin A. O. Stenbockin. Laudon tunsi myös raumalaisen laivanvarustajan ”Nurmisen Jussin”, jolle lähettikin terveisiä, kun pari vuotta myöhemmin sukellusvene päästi raumalaislaivan jatkamaan matkaansa. Laudon teki uskaliaita retkiä, kävi jopa sukellusveneellä Lahdenaukealla. Saksalaisia Itämeren sotaluotseja oli kolme, heistä vain Laudon selvisi sodasta – ja palasi Raumalle vielä monesti rahtilaiva s/s Cremon kapteenina. Laudonin tarina ilmestyi alkujaan vuonna 1933 Hakkapeliitta-lehdessä raumalaisen toimittajan, Väinö Lahtosen kirjoittamana ja sittemmin Tauno Karilaan (1937) kirjana ”Sotaluotsin salaisuus”. Tarinassa on juuri Uleåborgin upotuksen osalta asiavirheitä, mutta sotatoimet Raumanmerellä hahmottuvat kokonaisuudessaan varsin kiehtovasti.<br /> <br /> </p> <h2>Humaania sodankäyntiä</h2> <p> Uleåborgia seurasivat joulukuussa Porin edustalla miinoihin ajaneet s/s Everilda, s/s Luna ja s/s Norra Sverige ja tammikuussa 1915 Rauman edustalla s/s<br /> <br /> <small>Kuva: Rauman Merimuseo</small><br /> <br /> </p> </div> <div> <table border="0" cellspacing="0" cellpadding="0"> <tr> <td>Sivu:</td> <td> <a href="http://rauma.netpaper.fi/34780" title="etusivu">[<small><<</small>]</a></td> <td> <a href="http://rauma.netpaper.fi/34793" title="edellinen sivu">[<small><</small>]</a></td> <td> <a href="http://rauma.netpaper.fi/34795" title="seuraava sivu">[<small>></small>]</a></td> <td> <a href="http://rauma.netpaper.fi/34807" title="takasivu">[<small>>></small>]</a></td> </tr> </table> </div> <div> <table border="0" cellspacing="0" cellpadding="0"> <tr> <td>Julkaisu:</td> <td> <a href="http://rauma.netpaper.fi/10951" title="vanhin julkaisu">[<small><<</small>]</a></td> <td> <a href="http://rauma.netpaper.fi/34656" title="vanhempi julkaisu">[<small><</small>]</a></td> <td> <a href="http://rauma.netpaper.fi/34916" title="uudempi julkaisu">[<small>></small>]</a></td> <td> <a href="http://rauma.netpaper.fi/35110" title="uusin julkaisu">[<small>>></small>]</a></td> </tr> </table> </div> </body>