Rauma - 11.1.2010 s. 9
motivoituneita. Sekin päivä on ilmeisen lähellä, että työnjohtoon tulee naisia.
Paineet jäävät lenkille
Suomalainen nainen on tottunut työn ja perheen yhteensovittamiseen.Tämänkin roolin Satu Knuutila on hoitanut kunnialla. Perheessä on neljä lasta, joista kaksi asuu vielä kotona. Aviomies oli paljon reppuhommissa lasten ollessa pieniä, joten ”pesueen” vieminen tarhaan oli välillä aika ruljanssia vuorotyöläiselle. Silti en ole koskaan tarvinnut autoa, kertoo Uotilan perukoilta edelleen työ- ja asiointimatkat pyöräilevä ympäristölautakunnan jäsen. Juoksuharrastuksen Knuutila kertoo aloittaneensa vasta vuonna 1988 neljännen lapsen syntymän jälkeen ystävän innostamana. Nyt takana on 11 täyspitkää maratonia ja 12:s on edessä kesäkuussa Tukholmassa. Kelillä kuin kelillä juokseva roolimalli täyttää tänä vuonna 50, joten kyseessä on juhlajuoksu. - Paineet jäävät lenkille. Minua ajaa eteenpäin itseni voittaminen. Olen aika sisukas, tarvittaessa menen vaikka ryömien. Tosin iän myötä olen oppinut kuuntelemaan kehoani entistä paremmin.
MIKA KARES
Raumalle
uori satakuntalainen basso Mika Kares konsertoi Raumalla maaliskuussa. Kareksesta povataan kestotähteä suurten suomalaisten bassojen joukkoon. Häntä viedään kiihtyvällä tahdilla maailmalle.
Tuoreimmat merkittävät kiinnitykset ovat Salzburgin Mozart-viikoille 2011 ja sopimus Suomen Kansallisoopperan Verdin Aidaan ensi syksynä. Kares on palkittu laulaja, mm. Savonlinnan Oopperajuhlien vuoden taiteilija 2008. Hän debytoi mm. Kuningas Farasmanena Händelin oopperassa Radamisto ja Kuningas Filipin roolissa Verdin oopperassa Don Carlos, josta saavutti vuoden parhaan laulajan -palkinnon (Der Goldene Fächer) Badenin valtionoopperassa. Kareksesta kuullaan vielä pitkään. Yksi hänen salaisuuksistaan on uskomaton karisma. Hän on ilmeikäs esiintyjä ja mieheltä löytyy kosolti näyttelijänlahjoja.
Mika Kares aloitti klassisen laulun opinnot Rauman musiikkiopistossa.
Lupaus keväästä – konsertissa Karesta säestää pianisti Jussi Rinta. Kareksen syksyn 2009 Festivo-konsertti oli loppuunmyyty. Lupaus keväästä -konsertti Rauma-sali 21.3.2010 klo 18.00. Ennakkoliput tulevat myyntiin tammikuun alussa Lippupisteen kautta. Aikuisten lipun hinta 20 e. Lapset, opiskelijat, eläkeläiset ja työttömät 10 e. Lippuja myös ovelta tuntia ennen konserttia.
Historian aarteita
Sururisti
apaudenristin ritarikunnan erikoiskunniamerkeistä yksi on sururisti. Se on mustassa nauhassa kannettava IV luokan Vapaudenristi. Sururisti annettiin rintamalla kaatuneen sotilaan lähimmälle omaiselle, äidille, vaimolle tai vanhimmalle tyttärelle. Sururistiä kannettiin muiden kunniamerkkien yläpuolella sen erityisarvon takia. Sodanaikaisissa sankarihautajaiskuvissa on monella äidillä 2-3 sururistiä rinnassaan merkkinä kolmen pojan kaatumisesta. Toiseen maailmansotaan joutuneista maista Suomi oli ainut, joka toi kaatuneet
sotilaansa haudattavaksi kotiseurakuntiin. Muualla kaatuneet sotilaat yleensä haudattiin kenttähautoihin joko taistelupaikalle tai sitten suuriin kenttähautausmaihin. Talvisodan alkaessa ei ollut selkeitä ohjeita kaatuneiden huollosta. Päämaja ilmoitti vielä 8. joulukuuta 1939, että kenttähautaus on edelleen voimassa oleva menettelytapa.
Vasta joulukuun 1939 puolivälissä Päämaja antoi käskyn, jonka mukaan kaatuneet kuljetetaan kotiseudulle haudattaviksi aina, kun se vain on mahdollista. Eri menetelmin pystyttiin kaatuneista tunnistamaan ennen kotiseudulle lähettämistä noin 96 prosenttia. Kaatuneet haudattiin aina sotilaallisin kunnianosoituksin. Rauman sankarihauta-alue on yli 300 kaatuneen viimeinen leposija. Muutama kaatunut on siunattu sankarihautaan poissaolevana. Sankarivainajia on Raumalla haudattu myös yksityishautoihin.
Kenttähautausta vierastettiin, sillä kaatuneet aseveljet haluttiin saattaa kotiseudun multiin. Talvisota ja Rauma - 105 kunnian päivää -näyttely Marelassa vuoden loppuun