Rauma - 4.9.2009 s. 10
Töissä kaupungilla
Koulukuraattori on
McGyver, turvasatama ja salaisuuksien säilyttäjä
Teksti ja kuva: Heidi Konkka
oulukuraattori Tarja Varjonen on seurannut nuorten iloja ja suruja yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Hän tietää, minkälaisessa maailmassa nykypäivän lukiolainen elää - ja mikä mieltä joskus kaihertaa.
Tarja Varjosella on melkoinen urakka hoidettavanaan: 750 opiskelijan ongelmat. No, ei lasti nyt ihan niin suuri ole: - Minua käy tapaamassa vuosittain 70-80 opiskelijaa. Heistä suurimmalle osalle riittää muutama käyntikerta,Varjonen kertoo. Hän on työskennellyt koulukuraattorina ylä-asteilla ja lukioissa 22 vuoden ajan, joista kaksi viimeistä Rauman lukiossa. Koulukuraattorin voisi kuvitella kuulevan työpäivän aikana suuria salaisuuksia, karvaita pettymyksiä ja järkyttäviä tapahtumia. Miksi kymmenet nuoret tulevat vieraan aikuisen juttusille?
- He haluavat tukea omaa itseä, kaveripiiriä, kotia ja koulua koskettaviin ongelmatilanteisiin. Oma-aloitteisesti luokseni saapuvat haluavat keskustella esimerkiksi masennuksesta, kotioloista, opiskeluvaikeuksista tai ihmissuhdeongelmista: luotettu ystävä on pettänyt tai parisuhde päättynyt. Koulukuraattorin mukaan nuorena ihminen peilaa itseään ja rakentaa itsetuntoaan muiden kautta, ja sen vuoksi pettymykset ihmissuhteissa koetaan raskaasti. Tytöt käyvät juttelemassa oma-aloitteisesti selvästi enemmän kuin pojat, jotka tulevat tapaamiseen useammin vanhempien tai ryhmänohjaajan yhteydenoton kautta.
Pusertaako yhteiskunta?
Yleisin saapumissyy Varjosen vastaanotolle ei kuitenkaan jää hämärän peittoon. - Opiskeluvaikeuksien vuoksi luonani käydään selvästi eniten: on motivaation puutetta, huonoja arvosanoja tai muita vaikeuksia oppimisessa. Varjosella on ilmiölle myös selitys: - Nykypäivän kilpailuyhteiskunnassa jatkoopintopaikka ja loistelias työura ovat kaikki kaikessa. Ihmisten arvomaailmassa tapahtuneet muutokset heijastuvat suoraan lukiolaisiin. Nämä tehokkuusvaatimukset aiheuttavat paineita, jotka voivat purkautua motivaation puutteena. 2000-luvun opiskelijat eivät kuitenkaan eroa vanhemmista sukupolvista, vallitsevat olosuhteet vain vaativat heiltä enemmän. Vuosien saatossa eriarvoistuminen on alkanut näkyä lukiomaailmassa: osa opiskelijoista menestyy Varjosen mukaan entistä paremmin, toisille kasautuvat ongelmat.
Koulukuraattori Tarja Varjonen tuntee nuorten ilot ja surut.
Elämä edessä
Varjosen työpäivät koostuvat suurimmaksi osaksi keskusteluista nuorten kanssa, ei siis ole ihme, että hän pitää sosiaalista silmää ja luottamuksen saavuttamista tärkeimpinä työkaluina. - On myönnettävä, että jo nuorena tyttönä monien oli helppo uskoutua minulle. Auttaminen voi olla itsetunnon vahvistamista, neuvomista tai pelkästään kuuntelemista. Usein myös sovitaan konkreettisia tehtäviä, joita opiskelijan on tapaamisten välissä tehtävä. Nuorten kanssa työskentelyssä on parasta se, että heillä on vielä koko elämä edessään: mikään ei ole peruuttamatonta, ja kaikki ongelmat on ratkaistavissa, työstään nauttiva Varjonen kertoo. - Tähtihetkiä ovat ne, kun hän tapaa vanhoja opiskelijoita – sattumalta tai sovitusti: Kun saan nähdä onnellisia kasvoja tai heidän jälkikasvuaan, tiedän elämän palanneen raiteilleen.
10